The IHKU damage cost calculator can be used as an indicative estimate of the financial benefits of emission reductions measures. The model is intended primarily for expert use.
Start here by selecting municipality
The City of Helsinki has a carbon-neutral Helsinki 2035
action plan with 147 measures to reduce greenhouse gas
emissions (City of Helsinki, 2018). Many of these measures,
in particular those relating to road transport, also have the
potential to affect human health. One such measure is an increase in
parking fees for city center residents, which would reduce traffic volumes in Helsinki.
According to an assessment made in Vienna (Hössinger and Uhlmann, 2012),
doubling parking fees for residents would reduce traffic volumes in the 8.8%
parking fee area (12.6% of car owners in Helsinki). This would mean a 1.1% reduction
in Helsinki's total traffic.
For this measure, the estimate of the emission reduction can be determined as
follows for the low-emission sources affected by the measure:
[number of resident parking * decrease in traffic due to the measure * amount of emissions]
The result is annual emission reductions from low-emission sources that can be fed into the tool to determine health damage costs:
Savolahti et al. (2016) has estimated that information campaigns for
citizens on better uses of fireplaces could reduce PM2.5 emissions
by 1-10% in the area. By estimating a 5% emission reduction in Helsinki
(where fireplace emissions are 35 tonnes per year), the information campaign would
reduce emissions by 1.8 tonnes per year.
Helsinki Energy Company Helen intends to replace coal-based district heating with
renewable and non-combustion heat sources as part of its goal of achieving carbon neutrality by 2035.
It is estimated that about 25% of the Hanasaari B power plant's production could be replaced by heat
recovery and the supply of heat pumps to the district heating network
(https://www.hel.fi/static/kanslia/energy-challenge/key-facts-and-figures-district-heating- system-in-helsinki.pdf).
That would mean annual emission reductions of around 1.9, 290 and 470 tonnes for
PM2,5-, SO2- ja NOx respectively.
Pakokaasujen hiukkaspäästöistä valtaosa on kokoluokaltaan PM2.5 -hiukkasia. Katupöly taas sisältää lähinnä karkeita hiukkasia. Arviolta noin 8-9% katupölyn PM10:stä on PM2.5 -hiukkasia.
Pakokaasujen hiukkaspäästöjä säädellään EURO-luokituksella, jonka raja-arvot on säädetty henkilöautoilla ajokilometriä ja raskaalla liikenteellä kilowattituntia kohden. Raja-arvot löytyvät esim. täältä: Wikipedia/Euro-päästöluokitukset
Katupölyä syntyy tien, renkaiden, jarrujen ja hiekoitushiekan kulumisesta, sekä ns. resuspensiosta, kun autojen renkaat nostattavat kadulla olevaa pölyä uudelleen ilmaan. Päästöihin vaikuttaa moni tekijä, kuten säätila, nastarenkaiden määrä ja tien kunnossapito-/puhdistustoimet. Karkeasti arvioituna vuoden yli laskettu keskimääräinen PM2.5 -päästö Suomessa olisi henkilöautoille noin 10 mg/km ja raskaalle liikenteelle 100 mg/km. Käytössä olevien päästövähennyskeinojen tehokkuutta on arvioitu esim. Suomen akatemian rahoittamassa BATMAN-hankkeessa ( Ilmansuojelulehti 1 2019 s.16-21 )
Työkoneiden pakokaasupäästöjä säädellään Stage-luokituksella, joka muistuttaa raskaiden ajoneuvojen EURO-luokitusta. Stage-luokkien päästöraja-arvot löytyvät mm. täältä: http://www.koneluokitus.fi/paastot.php
Työkoneluokkien nimellistehoja, kuormitusasteita ja energiankulutuksia löytyy mm. VTT:n TYKO-mallista .
Esimerkki:
Kaivinkoneen nimellisteho on 100 kW, kuormitusaste keskimäärin 0,3 ja sitä käytetään 160 tuntia kuukaudessa. 2000-luvun alun Stage II -luokan kaivinkoneella hiukkaspäästöt olisivat noin 100 x 0,3 x 160 x 12 x 0,3 = 17280 g vuodessa. Uudella Stage IV -luokan kaivinkoneella vastaavassa tilanteessa hiukkaspäästöt olisivat noin 100 x 0,3 x 160 x 12 x 0,025 = 1440 g vuodessa. Valtaosa hiukkasten kokonaismassasta on PM2.5 -hiukkasia.
Takkojen ja puukiukaiden hiukkaspäästöissä on suurta vaihtelua, riippuen laitteesta ja käyttötavasta. Keskimäärin uusissa laitteissa on pienemmät päästöt kuin vanhoissa, ja varaavissa takoissa on pienemmät päästöt kuin puukiukaissa. Kaupunkialueella varaavissa takoissa kuluu keskimäärin puuta noin 1,5 p-m3 vuodessa per talous. Maaseudulla käyttö on selvästi runsaampaa. Lämmitettäessä puukiuas kerran viikossa, vuotuinen puunkäyttö on myös noin 1,5 p-m3.
Varaavien takkojen PM2.5 -päästöt ovat tyypillisillä suomalaisilla laitteillla noin noin 0,3-0,7 kg/p-m3 ja puukiukaiden noin 0,7-1,5 kg/p-m3.
Takkojen ja puukiukaiden hiukkaspäästöissä on suurta vaihtelua, riippuen laitteesta ja käyttötavasta. Keskimäärin uusissa laitteissa on pienemmät päästöt kuin vanhoissa, ja varaavissa takoissa on pienemmät päästöt kuin puukiukaissa. Kaupunkialueella varaavissa takoissa kuluu pilkkeitä keskimäärin noin 1,5 p-m3 vuodessa per talous. Maaseudulla käyttö on selvästi runsaampaa. Lämmitettäessä puukiuas kerran viikossa, vuotuinen puunkäyttö on myös noin 1,5 p-m3.
Varaavien takkojen PM2.5 -päästöt ovat tyypillisillä suomalaisilla laitteillla noin noin 0,3-0,7 kg/p-m3 ja puukiukaiden noin 0,7-1,5 kg/p-m3.
Puukattiloissa voidaan käyttää polttoaineena klapeja, pellettiä tai haketta. Kyseisillä polttoaineilla omakotitalon lämmittämiseen kuluu vuodessa puuta keskimäärin 20 p-m3, 10 i-m3 ja 40 i-m3, vastaavasti.
Klapikattilalla lämmitettäessä hiukkaspäästöt ovat usein selvästi korkeammat kuin pelletti- ja hakekattiloilla. Tyypillisillä laitteilla edellä mainittu puunkäyttö aiheuttaisi klapikattilassa noin 14 kg ja pelletti-/hakekattilassa noin 2 kg PM2.5 -päästöt. Käytettäessä kattilaa ilman lämminvesivaraajaa päästöt ovat moninkertaiset.
Maatalouden ammoniakkipäästöt syntyvät lähinnä lannankäsittelystä ja epäorgaanisten lannoitteiden käytöstä. Päästöjä vähentäviä toimenpiteitä ja niiden tehokkuutta on arvioitu mm. Maa- ja metsätalousministeriön toimintaohjelmassa (2018) .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Vaikka IHKU-malli laskee myös sairastumisiin liittyviä haittakustannuksia, muodostavat ennenaikaisten kuolemien kustannukset valtaosan kokonaisuudesta. Alkuperäisessä hankkeessa käytettiin ennenaikaiselle kuolemalle kahta VOLY- (Value of Life Year) ja yhtä VSL (Value of Statistical Life) -arvoa (Alla VOLY1, VOLY2, VSL1). Arvot ovat samoja mitä on käytetty monissa merkittävissä eurooppalaisissa tutkimuksissa (EEA 2009, EEA 2014, CAFE 2005), jotta IHKU-mallin tulokset olisivat vertailukelpoisia niiden kanssa. Arvot ovat alun perin Euroopan komission NewExt -tutkimuksesta vuodelta 2000. Siinä selvitettiin ihmisten halukkuutta maksaa kuolemanriskin pienestä alenemisesta joko välittömästi tai 70 vuoden iässä. Kyselyistä johdettiin sekä tilastollisen elinvuoden että elämän hinta. Käytettäessä arvoja myöhemmissä tutkimuksissa (myös IHKUssa) VOLY ja VSL -luvut on inflaatiokorjattu, mutta niissä ei ole huomioitu tulotason kasvun vaikutusta ihmisten maksuhalukkuuteen. IHKU-loppuraportissa todettiin, että korjaamalla arvot tulotason muutoksella, ne olisivat vajaa 60 % nyt käytettyjä korkeammat. Tämä tarkoittaa, että mallissa käytettyjä terveyshaittakustannuksia voidaan pitää aliarvioina. Lisäksi useissa uudemmissa tutkimuksissa erityisesti VSL-arvot ovat olleet huomattavasti IHKUssa käytettyjä korkeampia. OECD:n (2012) tekemässä meta-analyysissä suositellaan EU-maille keskimäärin 3,6 milj. USD VSL-arvoa (vuoden 2005 rahassa). Muutettuna nykyrahaksi ja suhteutettuna Suomen tulotasoon tämä olisi selvästi enemmän. Yhteispohjoismaisessa hankkeessa (päivitys tutkimukseen Lindhjem et al. 2011) ollaan parhaillaan selvittämässä Pohjoismaille sopivaa VSL -arvoa. Hankkeen alustavaa tulosta 3,5 milj. € on käytetty KuntaIHKU-laskurin oletuksena tilastolliseksi elämän hinnaksi (VSL).
Lähteet: