IHKU-haittakustannuslaskurilla voidaan arvioida suuntaa-antavasti toimenpiteiden päästövähennyksistä seuraavat rahalliset hyödyt. Malli on tarkoitettu ensisijaisesti asiantuntijakäyttöön.
Aloita valitsemalla kunta tästä
Helsingin kaupunki on laatinut hiilineutraali Helsinki 2035 -toimintasuunnitelman, jossa on
147 toimenpidettä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi (Helsingin kaupunki, 2018). Useat näistä toimenpiteistä,
erityisesti tieliikennettä koskevat, vaikuttavat potentiaalisesti myös ihmisten terveyteen. Yksi tällaisista toimenpiteistä
on kaupungin keskustan asukkaiden pysäköintimaksujen korotus, joka vähentäisi liikennemääriä Helsingissä. Wienissä tehdyn
arvioinnin (Hössinger ja Uhlmann, 2012) perusteella asukkaiden pysäköintimaksujen kaksinkertaistaminen laskisi liikennemääriä
8,8 %:n pysäköintimaksualueella (12,6 % auton omistajista Helsingissä). Tämä tarkoittaisi 1,1 %: n vähennystä Helsingin
kokonaisliikenteessä.
Tässä toimenpiteessä päästövähennyksen arvio voidaan määrittää kertolaskulla oheisella tavalla niille matalan päästökorkeuden lähteille,
johon toimenpide vaikuttaa:
[asukaspysäköinnin määrä*liikennemäärän lasku toimenpiteen vuoksi*päästömäärä]
Tuloksena saadaan matalan päästökorkeuden lähteiden vuosittaiset päästövähennykset, jotka voidaan syöttää työkaluun terveyshaittakustannusten selvittämiseksi:
Savolahti ym. (2016) on arvioinut, että kansalaisille suunnatut tiedotuskampanjat tulisijojen paremmista käyttötavoista voisivat
vähentää niiden PM2,5-päästöjä 1-10 % kyseisellä alueella. Arvioimalla tässä 5 prosentin päästövähennys Helsinkiin (jossa tulisijojen päästöt 35 tonnia vuodessa),
tiedotuskampanja vähentäisi päästöjä 1,8 tonnia vuodessa.
Helsingin energiayhtiö Helen aikoo korvata
hiilipohjaisen kaukolämmön uusiutuvilla ja ei-polttoperäisillä lämmönlähteillä osana tavoitettaan saavuttaa hiilineutraalius
vuoteen 2035 mennessä. On arvioitu, että noin 25 prosenttia Hanasaari B -voimalaitoksen tuotannosta voitaisiin korvata
lämmöntalteenotolla ja lämpöpumppujen syötteellä kaukolämpöverkkoon (https://www.hel.fi/static/kanslia/energy-challenge/key-facts-and-figures-district-heating-system-in-helsinki.pdf).
Se tarkoittaisi noin 1,9, 290 ja 470 tonnin vuosittaista päästövähenemää PM2,5-, SO2- ja NOx-päästöille.
Pakokaasujen hiukkaspäästöistä valtaosa on kokoluokaltaan PM2.5 -hiukkasia. Katupöly taas sisältää lähinnä karkeita hiukkasia. Arviolta noin 8-9% katupölyn PM10:stä on PM2.5 -hiukkasia.
Pakokaasujen hiukkaspäästöjä säädellään EURO-luokituksella, jonka raja-arvot on säädetty henkilöautoilla ajokilometriä ja raskaalla liikenteellä kilowattituntia kohden. Raja-arvot löytyvät esim. täältä: Wikipedia/Euro-päästöluokitukset
Katupölyä syntyy tien, renkaiden, jarrujen ja hiekoitushiekan kulumisesta, sekä ns. resuspensiosta, kun autojen renkaat nostattavat kadulla olevaa pölyä uudelleen ilmaan. Päästöihin vaikuttaa moni tekijä, kuten säätila, nastarenkaiden määrä ja tien kunnossapito-/puhdistustoimet. Karkeasti arvioituna vuoden yli laskettu keskimääräinen PM2.5 -päästö Suomessa olisi henkilöautoille noin 10 mg/km ja raskaalle liikenteelle 100 mg/km. Käytössä olevien päästövähennyskeinojen tehokkuutta on arvioitu esim. Suomen akatemian rahoittamassa BATMAN-hankkeessa ( Ilmansuojelulehti 1 2019 s.16-21 )
Työkoneiden pakokaasupäästöjä säädellään Stage-luokituksella, joka muistuttaa raskaiden ajoneuvojen EURO-luokitusta. Stage-luokkien päästöraja-arvot löytyvät mm. täältä: http://www.koneluokitus.fi/paastot.php
Työkoneluokkien nimellistehoja, kuormitusasteita ja energiankulutuksia löytyy mm. VTT:n TYKO-mallista .
Esimerkki:
Kaivinkoneen nimellisteho on 100 kW, kuormitusaste keskimäärin 0,3 ja sitä käytetään 160 tuntia kuukaudessa. 2000-luvun alun Stage II -luokan kaivinkoneella hiukkaspäästöt olisivat noin 100 x 0,3 x 160 x 12 x 0,3 = 17280 g vuodessa. Uudella Stage IV -luokan kaivinkoneella vastaavassa tilanteessa hiukkaspäästöt olisivat noin 100 x 0,3 x 160 x 12 x 0,025 = 1440 g vuodessa. Valtaosa hiukkasten kokonaismassasta on PM2.5 -hiukkasia.
Takkojen ja puukiukaiden hiukkaspäästöissä on suurta vaihtelua, riippuen laitteesta ja käyttötavasta. Keskimäärin uusissa laitteissa on pienemmät päästöt kuin vanhoissa, ja varaavissa takoissa on pienemmät päästöt kuin puukiukaissa. Kaupunkialueella varaavissa takoissa kuluu keskimäärin puuta noin 1,5 p-m3 vuodessa per talous. Maaseudulla käyttö on selvästi runsaampaa. Lämmitettäessä puukiuas kerran viikossa, vuotuinen puunkäyttö on myös noin 1,5 p-m3.
Varaavien takkojen PM2.5 -päästöt ovat tyypillisillä suomalaisilla laitteillla noin noin 0,3-0,7 kg/p-m3 ja puukiukaiden noin 0,7-1,5 kg/p-m3.
Takkojen ja puukiukaiden hiukkaspäästöissä on suurta vaihtelua, riippuen laitteesta ja käyttötavasta. Keskimäärin uusissa laitteissa on pienemmät päästöt kuin vanhoissa, ja varaavissa takoissa on pienemmät päästöt kuin puukiukaissa. Kaupunkialueella varaavissa takoissa kuluu pilkkeitä keskimäärin noin 1,5 p-m3 vuodessa per talous. Maaseudulla käyttö on selvästi runsaampaa. Lämmitettäessä puukiuas kerran viikossa, vuotuinen puunkäyttö on myös noin 1,5 p-m3.
Varaavien takkojen PM2.5 -päästöt ovat tyypillisillä suomalaisilla laitteillla noin noin 0,3-0,7 kg/p-m3 ja puukiukaiden noin 0,7-1,5 kg/p-m3.
Puukattiloissa voidaan käyttää polttoaineena klapeja, pellettiä tai haketta. Kyseisillä polttoaineilla omakotitalon lämmittämiseen kuluu vuodessa puuta keskimäärin 20 p-m3, 10 i-m3 ja 40 i-m3, vastaavasti.
Klapikattilalla lämmitettäessä hiukkaspäästöt ovat usein selvästi korkeammat kuin pelletti- ja hakekattiloilla. Tyypillisillä laitteilla edellä mainittu puunkäyttö aiheuttaisi klapikattilassa noin 14 kg ja pelletti-/hakekattilassa noin 2 kg PM2.5 -päästöt. Käytettäessä kattilaa ilman lämminvesivaraajaa päästöt ovat moninkertaiset.
Maatalouden ammoniakkipäästöt syntyvät lähinnä lannankäsittelystä ja epäorgaanisten lannoitteiden käytöstä. Päästöjä vähentäviä toimenpiteitä ja niiden tehokkuutta on arvioitu mm. Maa- ja metsätalousministeriön toimintaohjelmassa (2018) .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Polttolaitosten päästötasoja säädellään ympäristöluvissa, mutta laki asettaa ilmansaastepäästöjen vuosikeskiarvoille rajat, jotka tulee alittaa. Päästöraja-arvot riippuvat laitoksen tehosta ja käytetystä polttoaineesta. Alle 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot löytyvät täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130750 . Yli 50 MW:n polttolaitosten päästöraja-arvot määräytyvät ns. BAT-päätelmistä, jotka löytyvät täältä: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017D1442&from=FI
Isoimpien polttolaitosten päästötietoja löytyy esim. E-PRTR rekisteristä .
Vaikka IHKU-malli laskee myös sairastumisiin liittyviä haittakustannuksia, muodostavat ennenaikaisten kuolemien kustannukset valtaosan kokonaisuudesta. Alkuperäisessä hankkeessa käytettiin ennenaikaiselle kuolemalle kahta VOLY- (Value of Life Year) ja yhtä VSL (Value of Statistical Life) -arvoa (Alla VOLY1, VOLY2, VSL1). Arvot ovat samoja mitä on käytetty monissa merkittävissä eurooppalaisissa tutkimuksissa (EEA 2009, EEA 2014, CAFE 2005), jotta IHKU-mallin tulokset olisivat vertailukelpoisia niiden kanssa. Arvot ovat alun perin Euroopan komission NewExt -tutkimuksesta vuodelta 2000. Siinä selvitettiin ihmisten halukkuutta maksaa kuolemanriskin pienestä alenemisesta joko välittömästi tai 70 vuoden iässä. Kyselyistä johdettiin sekä tilastollisen elinvuoden että elämän hinta. Käytettäessä arvoja myöhemmissä tutkimuksissa (myös IHKUssa) VOLY ja VSL -luvut on inflaatiokorjattu, mutta niissä ei ole huomioitu tulotason kasvun vaikutusta ihmisten maksuhalukkuuteen. IHKU-loppuraportissa todettiin, että korjaamalla arvot tulotason muutoksella, ne olisivat vajaa 60 % nyt käytettyjä korkeammat. Tämä tarkoittaa, että mallissa käytettyjä terveyshaittakustannuksia voidaan pitää aliarvioina. Lisäksi useissa uudemmissa tutkimuksissa erityisesti VSL-arvot ovat olleet huomattavasti IHKUssa käytettyjä korkeampia. OECD:n (2012) tekemässä meta-analyysissä suositellaan EU-maille keskimäärin 3,6 milj. USD VSL-arvoa (vuoden 2005 rahassa). Muutettuna nykyrahaksi ja suhteutettuna Suomen tulotasoon tämä olisi selvästi enemmän. Yhteispohjoismaisessa hankkeessa (päivitys tutkimukseen Lindhjem et al. 2011) ollaan parhaillaan selvittämässä Pohjoismaille sopivaa VSL -arvoa. Hankkeen alustavaa tulosta 3,5 milj. € on käytetty KuntaIHKU-laskurin oletuksena tilastolliseksi elämän hinnaksi (VSL).
Lähteet: